Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Tänne tulevat vain tarinat.
Laita Nimi- kohtaan sutesi nimi.
Puhe tulee "- merkkien sisään. Ajattelu tulee joko '- merkkien tai *- merkkien sisään. Kirjoita puhe ja ajatukset aina uudelle riville.

 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Kyoshi

10.08.2017 00:24
Lento : 7 KP

Eurus : 7 KP

Nimi: Eurus, Laumaton

30.07.2017 21:17
Eurus hymyili pennulle, joka lähti loikkimaan punaturkin osoittamaan suuntaan, selvästikin iloisena. Naaras oli jo kääntymässä takaisin ateriansa puoleen, kun huomasi valkoturkin kääntyvän ja astelevan lähemmäksi. Punaturkkinen naaras kallisti päätänsä kysyvästi, ja saikin vastauksen nopeasti.
"Entä sinä? Tuletko sinä mukaan?" pentu kysyi uteliaana. Euruksen oli pakko hymyillä hiukan ennen kuin vastasi.
"Valitettavasti en. Olen katsos laumaton. Mutta kiitos tarjouksesta", Eurus vastasi ystävällisesti ja jatkoi vielä:
"Tsemppiä! Toivottavasti löydät perille".

Nimi: Lento

27.07.2017 07:54
Naarassusi oli hetken hiljaa. Pian hän kuitenkin heilautti häntäänsä ja istuutui.
"Olen Eurus. Ja varoitan heti ensikäteen, että en pidä sitten ateriaani vainoavista pikkupennuista", Eurus haukahti.
*Eurus*, Lento totesi mielessään.
"Mutta leirin sijaintia en tiedä. Mutta epäilisin, että se on mahdollisesti jossain tuolla", Eurus sanoi ja heilautti häntäänsä vasemmalle itsestään.
"Selvä!" Lento haukahti innokkaasti ja lähti loikkimaan siihen suuntaan. Häntä alkoi kuitenkin vaivata vielä yksi kysymys. Pian Lento pysähtyi ja kääntyi ympäri. Hän palasi takaisinpäin ja kysyi uteliaana naarassudelta:
"Entä sinä? Tuletko sinä mukaan?"

Nimi: Eurus, Laumaton

26.07.2017 12:24
Eurus oli hädintuskin ehtinyt aloittaa kauriin syömistä, kun kuuli läheltä kantautuvia askelten ääniä. Rytmistä päätellen nuoren suden, tai pennun. Hetken kuluttua Eurus sai todeta epäilyksensä oikeaksi. Punaturkki huomasi lähestyvän vaaleaturkkisen pennun, joka oli hajusta päätellen uros. Vaistomaisesti Eurus astui suojelevaisesti saaliinsa eteen ja otti tukevamman asennon. Lähestyvässä pennussa oli jotakin kummallista, jonka Eurus pani heti merkille. Pienellä uroksella oli siivet. Komeita siipiä peitti aikalailla pennun värinen sulkapeite. Mutta toisessa siivessä oli jotakin häikkää. *Murtunut?* Eurus mietti hiljaa mielessään. Pienen hetken kuluttua pentu saavutti Euruksen ja kauriin.
"Kuka sinä olet? Tiedätkö missä leiri on?" pentu kysyi heti punaturkin saavutettuaan. Eurus oli hetken hiljaa pelkästä hämmennyksestä. Vieras oli käyttäyttnyt yllätävän reippaasti ja nopeasti. Vaikka naarasta epäilytti hiukan hän istui heilautti häntäänsä ja avasi suunsa vastatakseen pennun kysymyksiin.
"Olen Eurus. Ja varoitan heti ensikäteen, että en pidä sitten ateriaani vainoavista pikkupennuista", Eurus haukahti hiukan huvittuneena esittelyns perään.
"Mutta leirin sijaintia en tiedä. Mutta epäilisin, että se on mahdollisesti jossain tuolla", puanturkki kertoi ja heilautti häntäänsä itsestään vasemmalle, jonnekin joen lähettyville.

//Lento :3

Nimi: Lento

21.07.2017 18:08
Lento havahtui hereille ja katseli ympärilleen.
*Missä olen?* hän mietti hetken ja muisti sitten kuinka oli lentänyt liian korkealle. Hänen päätään kolotti hiukan, mutta pennun alle jäänyttä siipeä sattui kovasti. Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä päin leiri oli.
*Jospa lentäisin hieman? Voisin nähdä missä päin leiri on*, uros tuumi ja levitti siipensä. Kipeä siipi ei kuitenkaan toiminut ja Lento järkyttyi hoksatessaan sen murtuneen.
"Miten minä nyt pääsen leiriin? Missä se edes on?" pentu kauhisteli ääneen. Hän kuuli lähistöltä puron solinaa ja suuntasi janoisena sitä kohti. Saavuttuaan purolle hän joi kunnes jano sammui. Sitten pentu meni uimaan. Se oli yllättävän helpoa ja Lento sukelteli. Hän pani merkille, että jos hänen toinen siipensä olisi ollut ehjä, hän olisi voinut käyttää siipiään hyväksi uimisessa. Hän päätti muistaa sen. Pentu kuuli etäämmältä ulvontaa. Ulvoja oli vieras, mutta hän ehkä tietäisi missä päin leiri on. Lento palasi rantaan ja ravisteli valkean turkkinsa kuivaksi. Urospentu lähti juoksemaan suuntaan josta ulvonta oli kuulunut. Viimein hän saapui paikalle. Lento näki punertavanruskean naaraan syömässä kaurista ja meni välittömästi tämän luokse.
"Kuka sinä olet? Tiedätkö missä leiri on?" Lento kysyi.

//Eurus?

Nimi: Mitjatar

12.07.2017 12:35
Vaapukka: 8

Fire Shadow: 9

Dismal Beauty: 13

Snow Queen: 3

White Shadow: 20

Eurus: 10

Lento: 7

Nimi: Lento

12.07.2017 12:14
Lento kierteli lauman leirissä. Hänen vatsansa murisi ja pian pentu käveli siivet levällään kasalle, joka oli täynnä ruokaa. Lento repäisi mukavan palan peurasta ja vei sen syrjemmälle. Uros söi lihaa rauhallisesti ja nautti sen mausta. Hän huomasi nopeasti ruokakasaa lähestyvän nälkäisen näköisen Hornean, joka repi peurasta irti kaksi raajaa ja palasi syömään pesän edustalle. Lento katsoi, kun lauman johtaja söi ahnaasti ja pian kaksi peuran raajaa sorkkia ja luita lukuunottamatta oli kadonnut Hornenan kitaan. Naaras nuoli huuliaan ja meni jonnekkin jättäen luut ja sorkat lojumaan paikoilleen. Lento jatkoi syömistä verkkaisemmin. Kun pentu lopulta oli syönyt, hän nousi ja kohosi ilmaan heiluttaen siipiään ankarasti. Pian hän oli noussut jo pilvien korkeudelle. Kaikki näytti pieneltä ja sudet leirissä näyttivät kirjavilta muurahaisilta. Hän huomasi myös muutaman samannäköisen leirin ulkopuolella. Pentu meni korkeammalle ja korkeammalle, kunnes ilma alkoi ohentua. Lento ei piitannut siitä, vaan jatkoi kohoamistaan lopulta ilma oli niin ohutta, ettei Lento saanut enää kunnolla henkeä. Hän oli ollut melkoisen varomaton. Niin korkealle nouseminen oli vaarallista. Kun Lento huomasi virheensä, pakokauhu otti vallan. Hän oli todella korkealla, eikä meinannut saada henkeä. Maatakaan ei näkynyt. Lento ei enää heiluttanut siipiään päästäkseen ylöspäin, vaan pikemminkin yritti liidellä alaspäin siivet levällään. Lento hengitti syvään päästyään riittävän paljon alemmas, mutta hänen siipensä alkoivat jo väsyä. Pentu huomasi liidelleensä kauas leiristä ja laskeutui mäjähtäen tiheään pensaikkoon. Epäonneksi toinen Lennon siivistä jäi hänen alleen ja uroksen pää kolahti kiveen juuri ja juuri tarpeeksi kovaa pimentämään maailman hänen ympäriltään.

//Joku?

Nimi: Eurus, laumaton

11.07.2017 09:38
Keltaiset silmät kiiluivat suuren puskan varjoissa. Silmät kuuluivat ruskealle naarassudelle, Eurukselle, joka vaani saalistaan. Eurus ei ollut syönyt päiväkausiin, joten nälkä raastoi hänen sisältä päin. Naaras oli ollut jo odottamassa joelle vievän pienen ja kapean juomapolun reunalla aamusta saakka. Polku oli osoittautunut hyödylliseksi, sillä useat saaliseläimet, viiriäisistä kauriiseen käyttivät polkua.
Aurinko oli jo lähempänä taivaankannen keskikohtaa, kun jokin havahdutti puoliksi horroksen tapaisessa unessa olevan Euruksen. Se oli ääni, joka kieli jonkun lähestymisestä. Hajusta päätellen jonkin pienen peuran tai kauriin. Nälästä huolimatta Eurus valmistautui takaa-ajoon, jonka olisi parasta vain onnistua tällä kerralla. Ruskea naaras pysyi hievahtamatta paikallaan ja jännitti lihaksensa. Pälyillessään pinenstä raosta puskan syvyyksistä, hän huomasi yllättävän pienen, varmaan keskenkasvuisen metsäkauriin. Eurus tunsi veren jyskyttävän korvissaan ja adrealiinin virtaavan suonissaan kun hän odotti oikeaa hetkeä hyökätä. Vielä muutama askel... Sitten kauris olisi riittävän lähellä. Sitten, kaikki tapahtui yhtä nopeasti kuin salama iskee taivaalta. Tai siltä se tunutui. Eurus loikkasi ulos puskasta, ja aluksi kauhusta lamaantunut kauris ei saanut tarvitsemaansa etumatkaa nälkäiseen suteen. Muutama pitkä ja varma askel, hän oli saavuttanut vasta nyt pakoon lähtevän kauriin. Eurus kiihdytti vauhtia ja juoksi nyt saaliseläimen vieressä, vältellessään samalla mahdollisia sivupotkuja. Naaras näykkäsi kaurista kyljestä, jolloin otus päästi vingahduksen kaltasien äänen ja kääntyi hiukan. Sitä Eurus oli odottanutkin. Susi antoi kauriin ottaa pari askelta etumatkaa, ennenkuin syöksyi sen perään. Jos hän ei saisi pian kaadetuksi saalistaan, hän joutuisi jättämään leikin sikseen. Eurus ryntäsi kohti metsäkauriin takajalkaa, toivoen, ettei kauris potkaisisi. Niin kuitenkin kävi, mutta onnekseen Eurus väisti iskun ketterästi, ja sa kuin saikin lopulta kiskaistua saalistaan takajalasta niin, että hento otus menetti tasapainonsa, ja toisesta kiskaisusta kaatui. Eurus ei jäänyt odottelemaan vammautuneen kauriin ylösnousua, vaan loikkasi sen kaulan kimppuun. Rautaisien veren maku tuntui suden suussa sekä kielessä ja kurluttavat määkäisyt täyttivät ilman, ennenkuin loppuivat kokonaan. Hengästyneenä Eurus päästi saaliistaan irti ja katsoi sitä voitonriemuisena. Ei ehkä mikään kovin suuri, mutta riittäisi ruokkimaan hänet hyvin. Eurus nuolaisi muutamasti huuliaan ennenkuin kävi saaliinsa kimppuun. Ensimmäisen herkullisen palan jälkeen Eurus kohotti päätänsä ulvoakseen, ilmoittaakseen, että kauris olisi hänen.

//Joku?

Nimi: White Shadow, laumaton

26.06.2017 00:36
White Shadow loikoili varjossa ja katseli edessä laajenevaa niittyä ja katseli tarkkaavaisena ympärilleen.
"On taas matkattava eteenpäin." Uros tuhahti ja nousi ylös kepeästi ja ravisti turkkiaan mullasta ja lähti tallustamaan eteenpäin.
Edellisestä ruokailusta on jo kaksi päivää ja Shadin mahassa tuntui ontolta, ihan kuin hänen sisuskalunsakin olivat sulaneet pois. White Shadow murahti ja kovensi tahtiaan hölkkään. Hänellä ei olisi mihinkään kiire, mutta hänen teki mieli syödä, juoda ja ehkä jopa ärsyttää jotakuta. Haastaa riitaa, Shad alkoi ärsyyntymään yksin elämisen tylsyyden takia mutta ei ottanut ketään suojelukseen. Hän pärjäsi mahtavasti yksinään.
Hetken päästä Shad pysähtyi kuullessaan räsähdyksen parin sadan metrin päässä. Kyseessä taisi olla oksa, joka oli katkottu ja Shad todellakin kiinnostui, mikä katkaisi oksan ja lähti hiljaa tassuttelemaan rysähdystä kohti.
Uros pysähtyi pienen pensaan taakse josta oli taas suora näkö etäisyys puulle, josta oksa oli katkennut. Shad näki hirven, joka oli osunut sarvistaan oksaan ja oli katkennut samalla. Nyt hirvi söi hiljalleen puun lehtiä ja onneksi tuuli juuri niin, ettei hirvi aistisi Shadin hiipimistä. Samassa Shad lähti hiljaan hiipimään hirveä kohti matalana ja huomasi hirven olevan yksin. Shad jatkoi matkaansa hiljaa ja kun hän oli hyökkäys etäisyydellä, uros hyökkäsi hirven perään ja samassa hirvi säikähti ja alkoi huitomaan urosta sarvillaan ja kun Shad oli pudottautunut alas, hirvi pinkaisi juoksuun. White Shadow ei epäröinyt hetkeäkään ja pinkaisi perään. Shad ei ollut varma, mutta hän oli juossut hirven perässä ainakin pari kilometriä ja tuo ison eläimen vauhti alkoi hiipua, kun taas Shad olisi voinut juosta vielä pidempääkin. Tarpeeksi lähellä ollessaan, Shad loikkasi hirven kaulaan ja puri pitkillä hampaillaan suoraan kaulavaltimoon joka sai hirven kaatumaan. White Shadow puri lujempaa, kunnes hirvi hänen allaan lysähti, hän tajusi eläimen olleen kuollut ja rupesi syömään.
"Anteeksi."
White Shadow säikähti käheää ääntä ja kääntyi ympäri. Hänen edessään seisoi valkoinen, pienikokoinen naarassusi jonka turkki oli likainen ja hän haisi sairaalle, sekä hän oli nälkiintynyt ja korvasta vuoti verta.
"Mitä?" Uros kysyi ehkä hieman tylysti.
"Saisinko hieman tuota hirveä ja olla kanssasi pari päivää, jotta voisin jatkaa matkaani?" naaras kysyi ja sai Shadin tuhahtamaan ja miettimään hetken.
"Hyvä on. Kaksi yötä", Shad myöntyi lopulta ja naaras henkäisi onnesta.
"Kiitos!" tuo naurahti ja kumarti hieman. White Shadow murahti ja teki tilaa naaraalle, että tuo voisi syödä. Naaras melkein hyökkäsi lihan kimppuun, naaras ennemminkin näytti siltä että hän olisi joutunut jonkun syötäväksi eikä että hän olisi syönyt jotain. Shad naurahti hieman ja naaras kääntyi katsomaan urosta, mutta jatkoi sitten syömistä Shadin katseen alla.
"Mikä nimesi on?" Shad kysyi naaraalta ja tuo lopetti syömisen ja ilmeestä päätellen mietti jotain.
"Minulla ei ole nimeä", naaras kähisi ja jatkoi syömistä.
"Hylätty?"
"Joo", naaras vastasi taas tyynesti ja nousi pian nuolaisten huuliaan. Hirvestä oli jäänyt vielä syötävää, mutta karhu saisi syödä sen loppuun jos sattuisi löytämään sen.
"Mikä sinun nimesi on?" tuo jatkoi ja Shad tuhahti.
"White Shadow, sano vain Shad." Uros murahti ja nousi venytellen hieman, "Onko sinulla päämäärää?"
Naaras pudisti päätään.
"Ei, mutta haluaisin liittyä tai perustaa lauman. Varmaan joka suden unelma."
White Shadow tuhahti ja pudisti päätään.
"Ei minun."
Naaras käänsi katseensa urooseen, joka lähti kylmän viileästi kävelemään vailla päämäärää.
"En usko", naaras haukahti ja hölkkäsi uroon vierelle, "kävelet aivan hirveän nopeasti."
Shad ei hidastanut vaan jatkoi matkaansa samaan tahtiin. Naaras näytti tympääntyneeltä ja oli sanomassa jotain, kunnes White Shadow sanoi ensin;
"Meidän on keksittävä sinulle nimi."
Naaras hätkähti ja katsoi urosta kysyvästi.
"No, mikä se voisi olla?"
"Millaisen haluaisit?"
"Jonkun kivan."
"Kiitos kuvailusta", Shad murahti ja pudisti päätään pienesti, "Light?"
Uros käänsi päänsä naaraan suuntaan, joka nyökkäsi pieni hymy naamallaan.
"Se on hyvä nimi, Light", tuo hihkui. Shad ainoastaan tuhahti tuon innokkuudelle.

Nimi: Snow Queen, laumaton

22.06.2017 15:33
Uros litisti valkean naaraan alleen. Pian se kuitenkin pomppasi pois ja pureutui Snown kaulaan. Sekään ei kestänyt kauaa, sillä pian uros irrotti ja lähti harhailemaan nauraen hysteerisesti. Nopeasti hän kuitenkin vaihtoi suuntaa, ja lähti kulkemaan kohti kielekettä. Naaras käänsi päänsä pois.
*En minä hänestä välitä*, Snow ajatteli. Jokin hänessä sai kuitenkin pakotettua tassut liikkeelle estämään uroksen hyppäämiseen.
"Älä tee sitä", naaras vingahti. Todettuaan äänen olevan kuitenkin liian hiljainen, Snow loikkasi uroksen eteen ja työnsi sen pois reunan luota.
"Älä tee sitä", naaras toisti voimakkaammin.

//Mikäs se juttu oli joka Snown tassut pakotti liikkeelle? XD

Nimi: Dismal Beauty, laumalainen

19.06.2017 15:03
Dismal Beauty loikoili vatsallaan harmahtava kuono etutassujen päällä, lauman omalla saarella, paksun puun viileässä varjossa. Hän kuunteli tarkkaa toisten tavallisia tylsiä arkiajatuksia, jos vaikka löytäisi jotain edes hitusen mielenkiintoista. Mutta ei. Kaikki oli samaa vanhaa juttua, mitä lauma ajatteli päivittäin. Onneksi hän ei kuitenkaan ole ikinä kertonut kyvystään, muutenhan kukaan ei uskaltaisi ajatella mitään ja Beautya syrjittäisiin ehkä enemmän. Pian hän havaitsi tutun kuuloisen tyynen ajatuksen.
*Hän on taas vain loikoillut varjoissa. Voisin viedä hänet vaikka metsälle. Tai ehkä taisteluharjoitukset olisivat hyvästä, Dismal Beauty on jo edistynyt saalistaja*, Beauty kuuli Indean, hänen oman koulijansa ajatusten äänen. Indea lähestyi häntä. Harmaa ruskehtava naaras katsoi häntä suoraan silmiin.
"Lähdetäänkö harjoittelemaan Dismal Beauty? Voimme lopuksi käydä myös saalistamassa", Indea sanoi. Beauty nousi ylös ja nyökkäsi pienesti koulijalleen. Sudet lähtivät kävelemään syvemmälle viileään metsään.
*Voisin opettaa häntä vaikkapa hyökkäämällä kimppuuni hellästi, mutta oikealla teorialla. Siten hän tajuaisi miten ne tehdään käytännössä*, Indea ajatteli.
*Hyökätä Indeaa päin? En ikinä voi tehdä niin! Hän on mukava. Paitsi minun täytyy totella koulijaani*, Beauty epäröi. Hän ei pidä taistelusta yhtään, saati sitten ole hyvä siinä. Hän ei kestä toisten satuttamista. Mitä järkeä siinä muka on? Pian he pysähtyivät pienelle aukiolle, jolla maa oli tallottua ja hieman pehmeämpää. Indea oli ennenkin pitänyt täällä harjoituksia.
"Muistatko vielä jotain liikkeitä aiemmilta kerroilta?", Indea kysyi. Beauty nyökkäsi taas hieman ujosti.
"Hyvä. Hyökkää kimppuuni, niin näen, kuinka teet ne käytännössä", Indea opasti tyynesti. Beautyn lihakset jännittyivät.
*Mitä minä teen? En voi satuttaa Indeaa. Hän on sentään samasta laumasta!* Beauty ajatteli kauhuissaan. Indea näytti odottavan häntä. Beauty yritti. Hän juoksi Indeaa kohti ja koitti läimäistä tuota hellästi kylkeen, mutta Indea väisti.
"Älä katso kohtaa, johon olet iskemässä. Voisit myös iskeä hieman lujempaa", harmaa naaras selitti. Beauty ei kestänyt. Hän ei halunnut satuttaa ketään.
"Minä yritin parhaani", hän sanoi hiljaa ja lähti vain juoksemaan pois päin. Hän kiipesi kukkulalle päin. Pian hän haistoi jotain ihmeellistä, aivan uutta. Susi joka ei kuulunut tuttuun laumaan. Hän hiipi lähemmäs ja näki maassa tajuttoman ruskean naaraan. Tuon ympärillä maa oli veren tahrimaa.
*Onko hän kuollut?* tuo mietti. Hän puski maassa makaavaa naarasta kylkeen lämpimällä kuonollaan.
"Oletko kunnossa? Mitä on tapahtunut?"
*Voi ei! Jätin Indean yksin! En totellut koulijaani! Mitä jos joku peto löytää hänet? Niin kuin tämänkin suden?*

//Vaapukka? x)

Nimi: Fire Shadow, laumaton

19.06.2017 13:52
Valkoinen narttu oli alkanut hyökkimään terävästi Firen niskaan. Tuo alkoi taas nauraa hekottaa hysteerisesti kuin mikäkin hullu mielipuoli. Hän ei kunnolla edes tuntenut verta, joka alkoi vuotamaan hieman.
"Kyllä! Tämähän on mielettömän älytön hyökkäys tekniikka!" Shadow nauraa hekotti naaraan kysymykseen. Fire Shadow heilautti itsensä selälleen liiskaten naaraan alleen. Hänen iso kokonsa oli hyödyksi, vaikka ei kovin painava ollutkaan laihuuden vuoksi. Musta uros pomppasi äkkiä pystyyn kääntyen samalla maassa makaavaa vihollista vasten. Naaras oli varmaan juuri nousemassa, mutta Shadow nappasi kiinni tuon kurkusta. Ei kovin lujaa tietenkään, muuten narttu olisi kuollut. Hän piti enemmän tuskallisesta kidutuksesta kuin nopeasta tappamisesta. Uros piti otteensa vastustajan kurkusta, mutta alkoi samalla raapia tuota voimakkaasti takajalkojen kynsillään. Fire Shadowin nauru kuului varmasti kauemmas kuin mikään muu, mutta hän ei voinut lopettaa. Pian hän kuuli karjaisun, joka ei tullut sudelta. Tuo irroitti otteensa vaistomaisesti nartusta ja lähti ääntä kohti. Fire ei pystynyt ottamaan kontrollia itseensä. Aivan kuin joku tuntematon voima ohjaisi häntä. Shadow ei nähnyt, seurasiko valkoinen naaras häntä. Hän vain tiesi, että jotain pahaa olisi tulossa.
*Mitä tapahtuu? Olenko riivattu? Onko sillä syrjäisellä mökillä jotain tekemistä tämän kanssa?* hän kävi vaihtoehtoja mielessään läpi. Hän nauroi samaa hysteeristä naurua tietämättään.
*Olen hullu. Olen vain mielisairas. Minä liikun itse, mutta luulen jonkun ohjaavan minua, koska olen hullu mielisairas. Alitajuntani ei varmaankaan tee mitään pahaa*, tuo koitti kertoa itselleen. Hän vaihtoi suuntaa ja vaelsi eräälle hyvin korkealle kukkulan kielekkeelle. Tuo lähestyi uhkaavasti pudotusta. Hän toivoi, että joku syöksyisi tuon päälle pysäyttämään hänet, mutta tuskin. Hän ei tuntenut ketään. Hän haistoi veren.
*Hyvästi*

//Joku? Myös laumalaiset käy. Ja anteeksi, että tuotan pettymyksen teille, mutta en aio tappaa tätä ilkimystä. x)

Nimi: Vaapukka, laumaton

08.06.2017 16:42
Vaapukka saattoi melkein haistaa kuusen ulkopuolella hiipivän olion eltaantuneen hengityksen löyhkän. Kuului matalaa murinaa, tuhinaa kun se haisteli ilmaa, ja taas murinaa. Hän näki vain vaivalloisesti tuuheiden kuusen oksien välistä, kuinka tumma hahmo löntysti ohitse. Yhden kammottavan hetken ajan hän näki sen pienet, ilkeät kiilusilmät. Sitten, ihan yhtäkkiä tuli aivan hiljaista. Ei kuulunut tuhinaa ja murahtelua. Tuuli henkäili hiljaa puiden latvustossa. Hetken epäröinnin jälkeen Vaapukka uskaltautui kömpimään pois kuusen oksien katveesta. Hän vilkuili ympärilleen sydän pamppaillen kauhistuttavan kovaan ääneen. Vaapukka höristi korviaan ja tähyili pimeyteen silmät sirrillään.
*Ei täällä mitään ole*, hän vakuutteli itselleen, *se on jo varmasti kaukana täältä.*
Kun hän kääntyi ympäri palatakseen takaisin piilopaikkaansa, kuului korvia huumaava karjaisu, ja siinä samassa hän tunsi terävät kynnet kyljissään. Vaapukka ulvoisi ja vikisi ja yritti päästä irti valtavan olennon otteesta. Hän potki ja räpiköi, mutta mikään ei tuntunut auttavan.
”Apua!” hän huusi, mutta kukaan ei tullut.
Vaapukka käännähti vaivalloisesti ympäri kohtaamaan sen, mikä hänen kimppuunsa oli käynyt. Siinä samassa kaikki tuntui pysähtyvän hänen ympärillään: puut lopettivat huojumisen, valtava ärjyvä peto vaikeni. Karhu. Hän oli joutunut vastatusten karhun kanssa! Mutta tämä karhu ei ollut kuten muut. Se oli riivattu!
Hetkeäkään epäröimättä Vaapukka ponnisti ja upotti neulanterävät hampaansa karhun kaulaan. Karhu vain örähti ja ravisteli hänet vaivattomasti irti, aivan kuin hän olisi ollut vain ärsyttävä hyttynen, joka tuli inisemään korvanjuureen.
Vaapukka makasi maassa henkeä haukkoen. Veri oli värjännyt hänen allaan olevan maan tummaksi. Karhu oli noussut takajaloilleen. Se karjunta kaikui metsässä, kiiri niitylle aina vieraiden susien kuultaviin.
Vaapukka ummisti silmänsä, jäi odottamaan lopullista iskua... Mutta sitä ei tullutkaan.
Kun hän avasi silmänsä, karhu oli tiessään. Hiljaa voihkaisten hän vajosi tajuttomuuteen.

//Fire Shadow? Snow Queen?

Nimi: Mitjatar

08.06.2017 08:32
Mortti: 5 kp

Fire Shadow: 15 kp

Snow Queen: 10 kp

Vaapukka: 9 kp

Nimi: Snow Queen, laumaton

07.06.2017 15:48
Naaraan kurkusta nouseva murina kohosi joka kerran kun punasilmainen uros sanoi jotain loukkaavaa.
"Et taida tietää kelle haastat riitaa", Snow murahti.
"Kyllä, olen naaraspuolinen susi, mutta se ei tee minusta heikompaa", hän murahti ja kävi odottamatta uroksen kimppuun. Toinen naaras oli lähtenyt peloissaan karkuun, mutta tätä typerystä hän ei aikonut päästää. Snow hyökkäsi ensin puremaan kaulaan haavan, ja sitten kävi niskan kimppuun. Naaras hyppäsi toisen päälle ja puri urosta lujaa niskasta eikä päästänyt irti.
"Oletko edelleen sitä mieltä että olen heikompi?" Snow murhahti ja salamannopeasti puri urosta useasti yläniskaan. Sitten hän tarrautui uudestaan lujaa kiinni hieman uroksen sään yläpuolelta.

// Fire? Pitihän sitä saada vähän tappelua kehiin xD

Nimi: Fire Shadow, laumaton

06.06.2017 13:58
Fire Shadow katseli, kuinka ruskea naaras susi asteli heidän ohitseen ja lähti. Suuri uros oli jo saanut hiljennettyä hysteerisen naurunsa juuri ja juuri.
"Ihan vain tiedoksi, pari päivää sitten sade huuhtoi hajumerkit, enkä kerennyt enää lisäämään niitä!" Fire huusi kauniin naaraan perään keksimänsä valheen, mutta tuo ei varmaan kuullut häntä enään. Hän oli kaksin valkoisen naaraan kanssa kirkkaan puron varrella.
"Noh, haluatko tapella vielä, vai lähdetkö karkuun kuin jänis, NARTTU?" Shadow kysyi ivallisesti painottaen raskaasti viimeistä sanaansa. Uroksen tulenpunertavat silmät suorastaan leimusivat taistelun halua. Itseään pienempien naaraiden voittaminen olisi varmasti helppoa!

// Snow? Haluisin jo tietää mikä toi Vaapukan pelottelija on x)

Nimi: Vaapukka, laumaton

05.06.2017 20:16
Vaapukka katsoi kahta hänelle tuntematonta sutta hämillään. Hän oli tutkinut koko metsän läpi, eikä varmasti ollut haistanut ainuttakaan merkkiä siitä, että alue olisi ollut jonkun suden omaisuutta.
Vaapukka katsoi kulmat kurtussa kuinka pikimusta urossusi ja lumenvalkea naaras olivat asettuneet toisiaan vastatusten turkit pörhöllään ja hampaat häijyyn irveen paljastettuna. Hänen olisi tehtävä jotakin, ja pian, sillä muuten he repisivät toisensa kappaleiksi, eikä niityn suloisesta rauhasta olisi jäljellä enää tippaakaan.
”Anteeksi, mutta olen melko vakuuttunut siitä, että metsä ei ole kenenkään aluetta. En haistanut ainuttakaan merkkiä, joka olisi voinut kertoa siitä, että tämä metsä on jonkun suden omaisuutta”, hän haukahti hiljaa ja vääntäytyi vaivalloisesti jaloilleen. Sudet kääntyivät katsomaan häntä silmät vihaisina leimuten.
Vaapukka otti varovaisen askeleen kohti kahta sutta, jotka mulkoilivat häntä uhkaavan näköisinä. Hän ei kuitenkaan välittänyt siitä vaan jatkoi kylmänrauhallisesti:
”Minä olen vain ohikulkumatkalla. Vaihdan leiripaikkaani heti kun aamu alkaa sarastaa.”
Sen enempää aikaansa tuhlaamatta hän jolkutti susikaksikon ohitse takaisin metsän suuntaan. Hän ei halunnut joutua huonoihin väleihin kenenkään suden kanssa, etenkään sellaisen, joka oli samanlainen vaeltaja, kuten hän itsekin.
Vaapukka saapui kuusen luo ja ryömi sen oksien suojiin. Hän kävi pitkäkseen kuoppaan ja alkoi pestä turkkiaan perinpohjaisesti.
Yhtäkkiä linnut hiljenivät ja metsän valtasi lähes huomaamaton jännite. Kaikki tuntuivat odottavan jotakin. Vaapukka keskeytti peseytymisensä ja höristi korviaan valppaana. Läheltä kuului rasahdus. Joku oli aivan kuusen vieressä! Se joku kiersi kuusta ympäri.
”Kuka siellä?” hän murahti ja luimisteli korviaan epävarmana. Hän oli kuin nurkkaan ajettu hiiri, ja se joku tiesi tosiaan sen, missä tilanteessa hän nyt oli: pesänsä suojissa piileksivä susinaaras, joka tuskin tulisi pärjäämään ulkopuolella vaanivaa otusta vastaan, tai mikä se nyt sitten ikinä olikaan.

//Snow Queen? Fire Shadow?

Nimi: Fire Shadow, laumaton

05.06.2017 14:13
Fire Shadow näki valkoisen suden lähestyvän häntä. Naaras sanoi jotain uhkaavaa. Shadow purskahti nauruun.
"Sinäkö häätäisit minut!?" Fire naureskeli hysteerisesti.
*Tuollainen muka voittaisi minut? Olen häntä isompi! Vaikkakin hieman laihempi, mutta kumminkin! Ei tuolla ole mitään mahdollisuutta! Hän on vieläpä naaras!* hän naureskeli myös mielessäni.
"Miksi minun täytyisi muka lähteä OMALTA reviiriltäni? En ole edes haistanut sinua ennen täällä päin NARTTU!" Fire Shadow ei pystynyt hillitsemää nauruaan. Hän pystyi kuvittelemaan kuinka tuo lumivalkoinen naaras ärsyyntyisi tämän käytöksestä.

//Snow Queen tai Vaapukka? Haluun jo nähä noitten reaktion XD

Nimi: Snow Queen, Laumaton

02.06.2017 18:09
Aurinko oli vasta nousemassa kun Snow jo loikkasi lämpöiselle kalliolle. Alhaalla hän huomasi nuoren peuran mutustaessaan ruohoa.
*Taisin saada juuri ruokaa*, naaras ajatteli. Hän hiipi aivan kallion reunalle ja hyppäsi peuran päälle. Painonsa avulla Snow mursi peuran selän ja raahasi sen sitten takaisin ylös. Syötyään tarpeeksi, Snow raahasi peuran luolaan joka sijaitsi kallion ylemmällä jyrkänteellä. Hetken kuluttua hän tassutti takaisin ulos ja haisteli ilmaa. Hän haistoi lähellä sijaitsevan lauman reviirin ja...
"Kaksi erakkosutta!" Snow murahti ja lähti hajun perässä kohti lähipuroa. Pian Snow näkikin kaksi sutta, uroksen ja naaraan. Uros yritti selvästi häätää naarasta pois. Snow asteli tyynesti näkyviin.
"Teillä kahdella on hetki aikaa poistua reviiriltäni tai käy kalpaten", naaras ilmoitti uhkaavasti. Hän katsoi molempia haastavasti silmiin.

// Sori kun ängin mukaan. Shadow tai Vaapukka?

Nimi: Fire Shadow, laumaton

29.05.2017 20:02
Oli jo lämpöinen auringon huippu. Fire Shadow loikoili yhdellä ylimmistä kallion kielekkeistä ja katseli alas kaukaisuuteen. Hän näki kirkkaan ja raikkaan joen, jonka vaarallisimmassa kohdassa pilkisti pieni saari, jota asutti alueen lauman leiri.
*Miten joku voi elää tuolla? Jakaa saaren monille susille ja elää sääntöjen mukaisesti? Jakaa riistan? Minusta on paljon mukavampaa elää villinä ja vapaana ilman rajoja, yksin erakon elämää*, hän mietti. Keskipäivän kirkas aurinko kuumotti ikävästi Fire Shadowin mustaa ja paksua karvapeitettä. Hän nousi rauhallisesti ylös ja lähti jolkottelemaan metsän hämäriä ja viileitä varjoja kohti. Hän kohotti mustaa kuonoaan ja haisteli metsän raikasta ilmaa. Lähistöllä ei ollut hyvää saalista, mutta jotain siellä oli - susi! Sen outo ominaistuoksu ei muistuttanut tylsää lauman hajua, joten sen täytyi olla erakko myös.
*Se on varmaankin läheisellä purolla... Tässä kuumuudessa tulee kyllä jano*, uros mietti itsekin janoisena. Hän hiippaili kirkasta puroa kohti, kunnes näki kaukana puron rannalla valoisassa auringon läiskässä makoilevan kauniin, tummanruskean ja solakan naaraan.
*Mitä tuo täällä tekee?! Tämä on minun vakio juomapaikkani!*, hän mietti ärsyyntyneenä. Fire Shadow käveli tuntemattoman naaraan luokse päättäväisin, vakain ja itsevarmoin askelin. Hän päästi kurkustaan matalaa murinaa.
"Kuka olet? Ja mitä teet MINUN purollani?" uros murisi uhkaavasti. Nyt hän erotti naaraan kauniit ja raikkaat jäänsiniset silmät, sekä pienen valkoisen läiskän tuon rinnassa. Oikeasti tuo puro ei ollut mitenkään hänen, sillä Fire Shadow ei ikinä leiriydy minnekään tai jää tietylle alueelle. Hän vain elää ja nukkuu taivasalla ilman vakio paikkoja.

//Vaapukka? Pitihän ny jotain kontaktia saada heti x)

Nimi: Vuoren viimeinen peikko

29.05.2017 18:31
Mortti heristeli korviaan ja haisteli tuulta. Tuuli toi jostain lihan tuoksun ja Mortin maha kurnahti.
*Onpa minulla nälkä* se hämmästeli
Morrri alkoi hiippailla suuntaan josta tuuli toi ruuan tuoksun.
*Varovasti, siellähän voi olla jotain vaarallista* se muistutti itseään.

Nimi: Mortti

27.05.2017 17:14
Mortti loikoi kalliolla auringossa. Aurinko lämmitti mutta tuuli viilensi mukavasti Morttia. Punainen turkki kimmelsi valossa. *Onpa hiljaista, ei kuulu edes linnunlaulua* Mortti pohdiskeli.
"Ei edes linnunlaulua" huudahti Mortti ja alkoi varovasti katsella ympärilleen.
*Jokin on pielessä* se ajatteli.

Nimi: Mitjatar

25.05.2017 19:34
Verikynsi: 6 kp

Lento: 2 kp

Vaapukka: 10 kp

Nimi: Vaapukka, laumaton

23.05.2017 16:04
Vaapukka loikoi tyytyväisenä sammalmättään päällä onnistuneen saalistusretken tuloksena. Hän oli onnistunut kaatamaan yksinäisen, nuoren kaurissonnin, joka oli näyttänyt ontuvan hieman. Se oli ollut helpposaalis hänen laiselleen taitavalle metsästäjälle.
Aurinko lämmitti mukavasti hänen turkkiaan. Tuuli humisi hiljaa monta sudenmittaa korkeiden mäntyjen latvustossa, ja pikkulinnut liversivät iloisesti niiden oksilla.
Vaapukka oli tehnyt pesänsä erään vanhan kuusen juurelle, johon hän oli kaivanut itselleen pienen montun, johon sitten oli kantanut taipuisia pajunoksia, sammalta ja lehtiä, sekä muutaman löytämänsä linnunhöyhenen. Hän oli saapunut nykyiseen leiripaikkaansa eilisiltana, auringonlaskun aikoihin.
Vaapukka avasi suunsa haukotukseen. Sitten hän maiskautti suunsa kiinni ja vääntäytyi pois sammalmättäältä. Hän jolkutti kaatamansa kaurissonnin luokse, repäisi vielä muutaman mehevän lihapalan irti ja lähti tallustamaan leiripaikkansa suuntaan.
*Pitäköön korpit loput*, hän tuumi hyväntuulisena.
Saavuttuaan kuusen luo, hän pujahti sen tuuheiden alaoksien lävitse montulle, jossa hän oli nukkunut viimeyön. Naaras laski lihapalat montun viereen ja asettui itse maaten monttuun. Hän kuunteli hetken vanhan puun narinaa ja ruohikon vaimeaa suhinaa, kunnes sulki viimein silmänsä ja nukahti.

Kun Vaapukka heräsi, oli jo keskipäivä.
Hän söi nopeasti aiemmin kaatamastaan kaurissonnista saamansa lihapalat ja kömpi pois kuusen suojista. Lämmin ilmavirta hyväili hänen kasvojaan ja pörrötti tämän tummanruskeaa turkkia.
*Ehkä voisin mennä tutkimaan hieman paikkoja*, hän ajatteli ja oikaisi selkäänsä.
Sen jälkeen hän loikki tohkeissaan aina mäntymetsän reunalle. Hänen edessään avautui valtava niitty. Vaapukka haukkoi henkeä lumoutuneena. Voi kuinka kaunista siellä olikaan! Hän päästi iloisen haukahduksen ja kirmasin kukkien ja ruohonkorsien sekaan. Hän heittäytyi selälleen ja jäi läähättäen katsomaan taivaalla lipuvia pilviä. Tällaista suden elämän kuuluikin olla!
Hetken piehtaroituaan Vaapukan tuli jano. Hän höristi korviaan ja yritti kuulostella, joskos jossain lähistöllä olisi pieni puro tai jotain vastaavaa, ja olihan siellä. Hän kulki tasaista tahtia solinan suuntaan ja pian saapuikin kirkkaan veden äärelle. Vaapukka kumartui latkimaan muutaman suullisen. Vesi oli ihanan raikasta, ja takoi häneen uutta tarmoa.
Taltutettuaan janonsa hän asteli vähän matkan päähän purosta ja asettui makaamaan auringon lämmittämään läiskään. Hetkeksikään herpaantumatta hän jäi tarkkailemaan ympäristöään toisten susien varalta.

//Joku?

Nimi: Verikynsi

21.05.2017 09:55
Susi kuunteli loikoillessaan nälkiintyneenä kallionkielekkeellä lähimetsässä austelevan lauman ääniä.
*Taidan siirtyä kallioluoliin jotta vältyn kohtaamisen. Ehkä luolista löytyisi jotain sokeitaeläimiä syötäväksi*
Luolastojen suuaukko oli suuri ja luolat haarautuivat moneen suuntaan. Sudet eivät koskaan ole löytäneet kaikkien luolien loppupäätä. Ja jossain vuoren sisuksissa elää jotain mikä pitää pelottavia ääniä.

©2017 Suden askel - suntuubi.com